Pakkausten historiaa
Luontokin pakkaa
Maitopakkausten historiaa
Pakkaukset ja esineympäristön muutokset
Etusivulle
Pakkausten historiaa
Vanhoja pakkauksia ja kuljetusastioita
Korit, leilit, lekkerit, tuokkoset, keraamiset ja lasiset astiat
Säilytys- ja kuljetusastioiden valmistamiseen voitiin vanhoina aikoina käyttää mitä tahansa kestäviä luonnonmateriaaleja. Niistä punottiin, veistettiin tai muutoin valmistettiin säilytysastioita jo esihistoriallisena aikana. Erilaiset korit ja punokset sopivat hyvin kuivien elintarvikkeiden säilyttämiseen. Vakka-Suomi on saanut nimensä siitä, että siellä valmistettiin paljon vakkoja erilaisten tuotteiden kuljettamiseen.
Nesteiden kuljettaminen ja säilyttäminen vaati astialta tiiviyttä. Erilaiset nahkaiset leilit ja eläinten rakoista tai mahoista tehdyt pussit olivat arvokasta tavaraa. Myös puisia vedenpitäviä astioita käytettiin.
Keraamisten astioiden ja lasin valmistaminen osattiin muinaisessa Egyptissä jo 3000 eKr.
Vielä 1950-luvulla kotitalouksissa säilytettiin tarkoin elintarvikkeiden mukana tulevat narut, pussit tai muut pakkaukset. Kertakäyttöpakkausten aika koitti toden teolla vasta 1960-luvulla.
Kuva tarttolaisen oluttehtaan museosta
- Nykyisten pakkausten tärkeänä raaka-aineena ovat erilaiset muovit. Ne ovat suurimolekyylisiä aineita, joita opittiin valmistamaan viime vuosisadalla. Lähtöaineena on yleensä öljy.
- Kasvikunnan tuotteista eli tuohesta, päreistä, varvuista ja risuista punotut astiat ovat kemialliselta rakenteeltaan pääasiassa selluloosaa. Myös pahvit ja paperit ovat pääosin selluloosaa.
- Eläimistä saatavat mahat, nahkat ja rakot taas ovat proteiinirakenteisia. Ruukut ja lasi ovat kivikunnan tuotteita, joiden raaka-aineita osattiin jo varhain kaivaa tai louhia maaperästä.
- Ensimmäiset metalliset säilykepurkit valmistettiin Napoleonin armeijan sotilaita varten 1810-luvulla. Menetelmän keksijä Appert sai 12 000 frangin palkinnon keksinnöstään.