HARVINAISET SIJAMUODOT

Suomen kielessä on kolme sijamuotoa, joita käytetään selvästi harvemmin kuin muita.

 Abessiivi

Abessiivi ilmaisee suunnilleen samaa kuin sana ilman. Sen pääte on -tta, -ttä, joka liitetään sanan vartaloon.

Älä mene ulos takitta.
Et voi elää ruoatta.

Sanomme tavallisesti:
Älä mene ulos ilman takkia.
Et voi elää ilman ruokaa.

Abessiivia käytetään myös 3. infinitiivissä, jonka tunnus on -ma-, -mä-. Se muodostetaan verbin monikon 3. persoonan vartalosta ja siihen lisätään sijapääte.

Huom. olla-verbi: olematta

Et voi olla suostumatta. Hän katsoi meitä sanomatta sanaakaan.

Komitatiivi

Komitatiivi ilmaisee suunnilleen samaa kuin sana kanssa Sen pääte on -ne, joka liitetään sanan vahvaan monikkovartaloon. Komitatiiviin liittyy possessiivisuffiksi, joka liitetään kuitenkin vain pääsanaan, substantiiviin. Komitatiivi on muodoltaan monikko, mutta merkitykseltään yksikkö tai monikko.

Hän tuli juhliin nuorine vaimoineen. (= Hän tuli juhliin nuoren vaimonsa kanssa.)

He olivat kävelyllä lapsineen ja koirineen. (= He olivat kävelyllä lapsensa / lastensa ja koiransa / koiriensa kanssa.)

Instruktiivi

Instruktiivi ilmaisee tapaa, keinoa tai välinettä, jolla jotakin tehdään. Se vastaa kysymyksiin millä tavalla?, miten?, kuinka?. Instruktiivin pääte on -n, joka liitetään yleensä sanan heikkoon monikkovartaloon.

Mies teki työtä kaksin käsin. Lähdin ulos paljain päin.
Kävelimme paljain jaloin.

Instruktiivi on yleensä aina monikossa.

Poikkeus: Kuljimme jalan.

Instruktiivia käytetään myös 2. infinitiivissä ilmaisemaan, miten toiminta tapahtuu.

Kuljimme laulaen. Hän poistui ihmetellen.

Tämä verbimuoto saadaan seuraavasti: verbin 1. infinitiivi ilman a / ä -vokaalia + e + n.

laulaa -> laulaen

ihmetellä -> ihmetellen

Huom. Jos I tyypin verbin vartalon vokaali on e, se muuttuu i:ksi.

lukea ->lukien
itkeä -> itkien

Essiivi

Essiivi ilmaisee aikaa, asemaa, tehtävää ja olotilaa. Se vastaa kysymyksiin minä?, millaisena?, milloin?. Essiivin pääte on -na, -nä, joka liitetään sanan vartaloon. Jos sanassa on astevaihtelu, essiivissä on vahva konsonantti

Hän on teatterissa avustajana. Olen pelkkänä korvana. He palasivat tyytyväisinä. Tapaamme keskiviikkona. Pekka käyttää lautasta tuhkakuppina.

Essiivi ilmaisee syytä, ehtoa ja aikaa ja korvaa sivulauseen.

Johtajana hänen täyty olla paikalla. (= Koska hän on johtaja, hänen täytyy olla paikalla.)
Sinuna en tekisi niin. (= Jos olisin sinä, en tekisi niin.)
Lapsena pidin saduista. (= Kun olin lapsi, pidin saduista.)
Mikä sinusta tulee isona? (= Mikä sinusta tulee sitten, kun olet iso?)

 Translatiivi

Translatiivi ilmaisee mm. muutoksen tuloksen: miksi tai millaiseksi jokin muuttuu tai on muuttunut. Se vastaa kysymyksiin miksi?, millaiseksi?, kuinka pitkäksi ajaksi?. Translatiivin pääte on -ksi, joka liitetään sanan vartaloon. Ennen possessiivisuffiksia pääte on kuitenkin -kse. Translatiivi liittyy esim. verbeihin tulla, muuttua, vaihtaa, opiskella, valmistua, päästä, sanoa ja nimittää.

Voitko tulla lapsenvahdiksi?
Tuletko vaimokseni?
Ilma muuttui koleaksi.
Voinko vaihtaa satasen kympeiksi?
Hän valmistui sairaanhoitajaksi.
Sano se suomeksi.
Penttiä sanotaan Penaksi.